Gatsby tuli minulle ensimmäiseksi "oikeaksi" harrastuskoiraksi ja sen kanssa onkin ollut ilo kokeilla lajia, jos toistakin. Se on ollut mitä mainioin "kokeilukappale" ja sen kanssa on ollut mukava opiskella uusia lajeja. Hajuhommissa sillä on toimiva nenä, pelastuskoiratoimintaa harrastaessamme myös kiva itsenäinen toimintasäde, ja agilitystä se syttyi niin paljon, että omistajakin intoutui lajista koiransa mukana. Sen kropankäyttöä on aina kehuttu ja vauhdistaan sekä kiihkeydestään huolimatta, se onkin säästynyt loukkaantumisilta. Gatsby on käynyt lampailla sen verran, että siinä on nähty mukavasti toimivia paimennusominaisuuksiakin. Nykyään Gatsby on agista eläkkeellä ja olemme palanneet rally-tokon pariin sekä aloittaneet koiratanssin.
Gatsby on aina ollut ympäristöä, erilaisia alustoja ja ääniä kohtaan varma. Se ei suhtaudu asioihin terävästi eikä kovinkaan moni asia ylitä sen uutiskynnystä. Sillä on maltillinen vahtivietti mutta se ei ole tippaakaan varautunut. Gatsby ei ole koskaan tavannut naamaa, joka ei tarvitsisi pusua tai kymmentä, mikä on välillä ollut hieman haastavaakin. Ihmisvarmuus näkyy siinäkin, että se työskentelee myös muiden kanssa, jopa ventovieraiden, ja korona-ajan "omistaja odottaa autossa"-eläinlääkärikäynnit se on hoitanut iloisen itsevarmasti ja saanut paljon kiitosta avoimesta luonteestaan.
Muuten Gatsby on työskennellessään kiihkeä, päämäärätietoinen mutta yhteistyökykyinen sekä paimenkoiramaisen herkkäkin. Se kertoo selvästi, jos sitä kohtaan ollaan epäreiluja ja vastaa paineeseen ja haasteeseen mielellään samalla mitalla. En kuvailisikaan sitä millään tavalla nöyräksi koiraksi. Sen kanssa saa halutessaan helpostikin konfliktin aikaiseksi ja Gatsby puuttuisi mielellään myös muiden koirien huonoon käytökseen. Tämän takia se provosoituukin helposti sitä haastavista uroksista ja sillä on muutenkin taipumusta asioiden kontrollointiin. Gatsby on kuitenkin elänyt pääosan elämästään toisten urosten kanssa toimivasti laumassa ilman tarvetta koirien erotteluun edes ahtaissa paikoissa, kuten autossa. Tällä hetkellä sen seurana asustaa sen oma neljä-vuotias poika.
Gatsbyllä on kivasti yhteistyöhalua ja iso annos työintoa, varsinkin jos työhön saa yhdistää vauhtia! Se palkkautuu namilla ja erityisesti vetoleikillä, mutta on oppinut tykkäämään myös jahtaamisleikistä. Toisaalta on ollut helppoa, kun se ei täten myöskään reagoi tai kiihdy muista liikkuvista asioista, kuten kulkuneuvoista tai eläimistä. Toisten koirien kiihtyminen sen sijaan tarttuu siihen helposti. Gatsby käyttää ääntään kiihtyessään ja turhautuessaan, joka onkin ollut yksi sen kanssa työskentelyn haasteista, mutta ei ole äänekäs perusarjessa. Sillä ei ole koskaan ollut yksinolo-ongelmia, treenaamattomuus tai muuten laiskemmat kaudet eivät sitä hetkauta ja kaikkinensa se onkin meidän perusarjessa melkoisen mutkaton tapaus.