Laura Lönnberg
040-732 8758
laura.lonnberg @ gmail.com
Kuvat Jenna Oinonen
Täysin oman
perheen koira, mutta vieraat otetaan hyvin vastaan. Ulkona enemmänkin
välittämättä mutta sisällä kiivetään syliin. Koira joka elää tällä hetkellä
viiden koiran laumassa, jos perheeseen lasketaan kämppiksenkin koirat. Ja
vaikka asunnossa on karvaa, vauhtia ja ääntä on meillä kuitekin suhteellisen
rauhallista täällä kaikkien välillä.
Pennusta lähtien
Hyrrä on ollut kiipeilytaidoissaan mahtava. Pentuna eivät pidätelleen
kompostikehikot ja jenkkisänkykin oli helppo juttu alle 10viikkoisena. Isompana
on mm. leipäpussi pyydystetty katonrajasta
hyllyltä yksinollessaan.
Mummolassa on menty kanalan ovesta läpi (kokeili sen kestävyyttä joka
kerta kun laitettiin häkkiin), jostain syystä kanalaan mentiin koiran häkin
kautta. Kaikki olivat varmoja että Hyrrä söisi kanat jos kanalaan pääsisi,
mutta ei, suoraan kanojen ruokakupille. Ahneutta tuosta siis löytyy.
Kuivanappulat on treeninameina tarpeeksi neutraaleja, nakit/lihapullat saa koko
koiran tärisemään ja jäämään liikaa käteen kiinni. Ne kerrat kun Hyrrä on
jättänyt ruokansa kuppiin näiden neljän vuoden aikana voi laskea kahden käden sormin.
Lääkkeetki menee siinä missä nappulat. Vaikkakaan niitä ei olla jouduttu
syömään kuin kerran tuon törmätessä pentuja seinään, jolloin jalan revahdyksen
lisäksi katkesi kulmuri. Ahneudessa on myös huonot puolensa, sormet on
meinannut lähteä useamaan kertaan mukaan :D. Ahneudella ei siis ole rajaa, myös
pehmolelujen sisälmykset yms. kelpaavat.
Kaikki Hyrrän
tuntevat voivat varmasti samaistua sen äänekkyyteen. Haukkuminen on herkässä,
etenkin turhautuessaan. Sisään tuleville vieraille haukahdellaan, tutuille
pidetään ihme ölinää ja mölinää. Pepun päältä rapsuttaessa murajaa, muutenkin
välillä kuulostaa ihan apinalta. Piippausta unohtamatta. Kaikesta tästä
huolimatta Hyrrä on agilityssa hiljainen, lähdössä saattaa haukahdella, mutta
radalla mennään hiljaisuudessa. Edes kepeillä ei kerkeä haukahtelemaan. Palaute
ja ääni tulee kyllä jos joudun palauttamaan esteelle/ ottamaan esteen uudestaan
jolloin vauhti hidastuu.
Vastaantuleville koirille haukutaan välillä, etenkin
jos Delia sanoo tapansa mukaan hauhau. Hyrrä ottaa tästä kierroksia ja karvat
saattavat nousta pystyy. Muutenkin Delia on miun lisäksi Hyrrän vahva
mustasukkaisuuden kohde, se ei nimittäin saisi leikkiä muiden kanssa. Jos joku
murajaa Delialle menee Hyrrä tilanteeseen.
Minusta Hyrrä on
mustasukkainen. Tässä ollaaan menty paljon pentuajasta eteenpäin ja sen
työstämistä jatketaan edelleen. Aikoinaan ei kukaan vieras koira saanut tulla
miun lähelle ja ihmiselle moikkaaminenkin oli Hyrrän kanssa aika nounou, mutta
nykyisin pystyn jopa antamaan nameja vieraille koirillekkin ja ihmiset ovat
täysin jo ok. Eihän se tilanteesta selvästikään nauti jos vieras koira miun
luona mutta kestää sen. Muutenkaa Hyrrä
ei ole se helpoiten vieraille koirille syttyvä, etenkään uroksille. Kestää
kuitenkin lenkkeillä isommassakin laumassa, mutta leikkimään ei lähde ennenkuin
koirat ovat tuttuja. Helpoiten tulee toimeen koirien kaa jotka osoittavat
alistumisen merkkejä eivätkä koita isotella. Pieni koira, iso ego! Jos toinen
aloittaa rähinän, Hyrrä vastaa ihan varmasti empimättä. Tätä työstetään
edelleen.
Harrastuksissa
Hyrrä on mitä mainioin jos mietiään agilitya, Vauhdikas, tosin kuumuu myös
välillä liikaa jolloin olen saanut myös kulmurista. Tämä on sellainen asia
mihin etenkin viime kesänä panostettiin kaikissa lajeissa, vireenhallintaan. Ja
nyt syksyllä ollaan palattu kisaamaan ja pakka on pysynyt kasassa myös
kisavireessä. Rally-tokossa ollaan kisattu myöskin. Ns. tasamaanlajit ovat
Hyrrälle haastavampia ja niiden treeneihin ja kisoihin ei todellakaan voida
yleisesti ottaen mennä suoraan autosta jos halutaan opetella jotakin uutta,
koska toi koira pystyy tehdä sen kymmenen asiaa sekunnissa jos oon hetkenkää
myöhässä.
Palkkauksena Hyrrälle käy lelu, nami ja sosiaalinen palkka.
Agilityssa palkkaantuu selvästi myös kun pääsee jatkamaan tekemistä.
Rauhoittuminen treeneissä ei onnistu kuin autossa tai suljetussa häkissä. Tää
on ihan miun oma moka, tähän ei panostettu pentuaikoina tarpeeksi. Rallyn ja
agin lisäksi treenaillaan pk-hakua. Paimennus on nyt jäänyt, lähinna kasvattaja
Merjalla käydessämme pyörähdämme myös lammasaitauksessa.
Hyrrä lähtee hyvin
myös muiden kanssa treenaamaan.
Pääasiassa
yksinolot ollaan nätisti, joskus jotakin tyynyä tai muuta on saatettu tuhota
(näistä tosin en tiedä kumpaa syyttää) ja jos ruokaa on jäänyt se kyllä
syödään. Jos oon kotona ei silloin ruokaa viedä tasoilta, lautasilta yms. mutta
yksinollessaan pelkästään ruualta tuoksuvat huppareiden taskutkin kelpaavat.
Pennusta asti toi on osannut olla huutamatta yskin ollessaan.
Paljon ollaan rauhoituttu
teiniajasta, nykyisin naksuttimen esiin kaivaminen kotona ei saa tuota enään
ilopissaamaan. Miun kotiintulo saa edelleen koko koiran vispaamaan, mutta on
opittu että en huomaa niitä ennenkuin oon saanu päällysvaatteet pois, eli
käyvät luona mutta siirtyyvät vähän matkan päähän häsläämään. Porukoilla tietää
ettei keittiöön saa tulla, joten makaa keittiön oviaukossa tassut keittiön
puolella. Kun aamulla lähden töihin, juoksee se suoraan miun huoneeseen kun on
oppinut että saa jonkun pienen herkun.
Kaiken vaikeuden ja harmaiden hiustenkin jälkeen tuo musta hörökorva joka tälläkin hetkellä on tunkenut kuononsa miun kainaloon on aivan mahtava, tuo hörökorva joka aamuisin siristää vaan silmiään sängyssä kun valo laitetaan päälle, joka osaa olla oikein söpö ja viattoman näköinen mutta onkin samalla oikea pikku myy, se kaikki tekee Hyrrästä Hyrrän <3.