Kennel Wirneen

Laura Lönnberg

040-732 8758

laura.lonnberg @ gmail.com

RTK1 Snowtime´s Bonanza "Hyrrä"


Rotu: Australianpaimenkoira

Sukupuoli: Narttu

Syntynyt: 12.12.2013

Väri: Musta valkoisin ja tan merkein

Paino: 15kg

Korkeus: 48cm

Isä: LP1 LP2 LP3 KORAD GK VALLH PR SE LCH WTCH Sugarwind A Great Warrior "Link"

Emä: BH Justus Rio Bravo OTDds "Rio"

Terveys:
Silmät pentuterveet
HSF4 terve
CMR1 terve
MDR1 terve
HUU terve
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Selkä: LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne), VA0 terve, SP0 terve
Polvet ja olkapäät epävirallisesti terveet

Kasvattaja: Merja Tiainen, kennel Snowtime's

Omistajat: Jenna Oinonen

Jälkeläiset:

Hyrrä on sijoituskoirani Snowtime´s kennelistä, joka asuu Jennan luona Helsingissä.

Hyrrä on kovin reipas, utelias, sosiaalinen, taistelutahtoinen ja ahne pentunen. Hyvältä siis näyttää!

Hyrrän on tarkoitus suunnata Jennan kanssa hakuilemaan, tokoilemaan, aksaamaan ja ehkä paimentamaankin.

Kiitos Merja upeasta pennusta!

Kuvat Jenna Oinonen

Hyrrä omistajansa Jennan sanoin:

Hyrrä on miulle SE koira. Varjo joka seuraa minua kaikkialle, on aina lähellä ja läsnä, koira missä on haastetta. Koira joka ei hätkähdä pienestä ja jonka kanssa treenaminen ei ole kyllä koskaan tylsää ja ennenkaikkea mitä ei koskaan tarvitse motivoida tekemään vaan on se aina valmis.

Täysin oman perheen koira, mutta vieraat otetaan hyvin vastaan. Ulkona enemmänkin välittämättä mutta sisällä kiivetään syliin. Koira joka elää tällä hetkellä viiden koiran laumassa, jos perheeseen lasketaan kämppiksenkin koirat. Ja vaikka asunnossa on karvaa, vauhtia ja ääntä on meillä kuitekin suhteellisen rauhallista täällä kaikkien välillä.

Pennusta lähtien Hyrrä on ollut kiipeilytaidoissaan mahtava. Pentuna eivät pidätelleen kompostikehikot ja jenkkisänkykin oli helppo juttu alle 10viikkoisena. Isompana on mm. leipäpussi pyydystetty katonrajasta  hyllyltä yksinollessaan.  Mummolassa on menty kanalan ovesta läpi (kokeili sen kestävyyttä joka kerta kun laitettiin häkkiin), jostain syystä kanalaan mentiin koiran häkin kautta. Kaikki olivat varmoja että Hyrrä söisi kanat jos kanalaan pääsisi, mutta ei, suoraan kanojen ruokakupille. Ahneutta tuosta siis löytyy. Kuivanappulat on treeninameina tarpeeksi neutraaleja, nakit/lihapullat saa koko koiran tärisemään ja jäämään liikaa käteen kiinni. Ne kerrat kun Hyrrä on jättänyt ruokansa kuppiin näiden neljän vuoden aikana voi laskea kahden käden sormin. Lääkkeetki menee siinä missä nappulat. Vaikkakaan niitä ei olla jouduttu syömään kuin kerran tuon törmätessä pentuja seinään, jolloin jalan revahdyksen lisäksi katkesi kulmuri. Ahneudessa on myös huonot puolensa, sormet on meinannut lähteä useamaan kertaan mukaan :D. Ahneudella ei siis ole rajaa, myös pehmolelujen sisälmykset yms. kelpaavat.

Kaikki Hyrrän tuntevat voivat varmasti samaistua sen äänekkyyteen. Haukkuminen on herkässä, etenkin turhautuessaan. Sisään tuleville vieraille haukahdellaan, tutuille pidetään ihme ölinää ja mölinää. Pepun päältä rapsuttaessa murajaa, muutenkin välillä kuulostaa ihan apinalta. Piippausta unohtamatta. Kaikesta tästä huolimatta Hyrrä on agilityssa hiljainen, lähdössä saattaa haukahdella, mutta radalla mennään hiljaisuudessa. Edes kepeillä ei kerkeä haukahtelemaan. Palaute ja ääni tulee kyllä jos joudun palauttamaan esteelle/ ottamaan esteen uudestaan jolloin vauhti hidastuu.
Vastaantuleville koirille haukutaan välillä, etenkin jos Delia sanoo tapansa mukaan hauhau. Hyrrä ottaa tästä kierroksia ja karvat saattavat nousta pystyy. Muutenkin Delia on miun lisäksi Hyrrän vahva mustasukkaisuuden kohde, se ei nimittäin saisi leikkiä muiden kanssa. Jos joku murajaa Delialle menee Hyrrä tilanteeseen. 

Minusta Hyrrä on mustasukkainen. Tässä ollaaan menty paljon pentuajasta eteenpäin ja sen työstämistä jatketaan edelleen. Aikoinaan ei kukaan vieras koira saanut tulla miun lähelle ja ihmiselle moikkaaminenkin oli Hyrrän kanssa aika nounou, mutta nykyisin pystyn jopa antamaan nameja vieraille koirillekkin ja ihmiset ovat täysin jo ok. Eihän se tilanteesta selvästikään nauti jos vieras koira miun luona mutta kestää sen.  Muutenkaa Hyrrä ei ole se helpoiten vieraille koirille syttyvä, etenkään uroksille. Kestää kuitenkin lenkkeillä isommassakin laumassa, mutta leikkimään ei lähde ennenkuin koirat ovat tuttuja. Helpoiten tulee toimeen koirien kaa jotka osoittavat alistumisen merkkejä eivätkä koita isotella. Pieni koira, iso ego! Jos toinen aloittaa rähinän, Hyrrä vastaa ihan varmasti empimättä. Tätä työstetään edelleen.

Harrastuksissa Hyrrä on mitä mainioin jos mietiään agilitya, Vauhdikas, tosin kuumuu myös välillä liikaa jolloin olen saanut myös kulmurista. Tämä on sellainen asia mihin etenkin viime kesänä panostettiin kaikissa lajeissa, vireenhallintaan. Ja nyt syksyllä ollaan palattu kisaamaan ja pakka on pysynyt kasassa myös kisavireessä. Rally-tokossa ollaan kisattu myöskin. Ns. tasamaanlajit ovat Hyrrälle haastavampia ja niiden treeneihin ja kisoihin ei todellakaan voida yleisesti ottaen mennä suoraan autosta jos halutaan opetella jotakin uutta, koska toi koira pystyy tehdä sen kymmenen asiaa sekunnissa jos oon hetkenkää myöhässä. 
Palkkauksena Hyrrälle käy lelu, nami ja sosiaalinen palkka. Agilityssa palkkaantuu selvästi myös kun pääsee jatkamaan tekemistä. Rauhoittuminen treeneissä ei onnistu kuin autossa tai suljetussa häkissä. Tää on ihan miun oma moka, tähän ei panostettu pentuaikoina tarpeeksi. Rallyn ja agin lisäksi treenaillaan pk-hakua. Paimennus on nyt jäänyt, lähinna kasvattaja Merjalla käydessämme pyörähdämme myös lammasaitauksessa.
Hyrrä lähtee hyvin myös muiden kanssa treenaamaan.

Pääasiassa yksinolot ollaan nätisti, joskus jotakin tyynyä tai muuta on saatettu tuhota (näistä tosin en tiedä kumpaa syyttää) ja jos ruokaa on jäänyt se kyllä syödään. Jos oon kotona ei silloin ruokaa viedä tasoilta, lautasilta yms. mutta yksinollessaan pelkästään ruualta tuoksuvat huppareiden taskutkin kelpaavat. Pennusta asti toi on osannut olla huutamatta yskin ollessaan.

Paljon ollaan rauhoituttu teiniajasta, nykyisin naksuttimen esiin kaivaminen kotona ei saa tuota enään ilopissaamaan. Miun kotiintulo saa edelleen koko koiran vispaamaan, mutta on opittu että en huomaa niitä ennenkuin oon saanu päällysvaatteet pois, eli käyvät luona mutta siirtyyvät vähän matkan päähän häsläämään. Porukoilla tietää ettei keittiöön saa tulla, joten makaa keittiön oviaukossa tassut keittiön puolella. Kun aamulla lähden töihin, juoksee se suoraan miun huoneeseen kun on oppinut että saa jonkun pienen herkun.

Kaiken vaikeuden ja harmaiden hiustenkin jälkeen tuo musta hörökorva joka tälläkin hetkellä on tunkenut kuononsa miun kainaloon on aivan mahtava, tuo hörökorva joka aamuisin siristää vaan silmiään sängyssä kun valo laitetaan päälle, joka osaa olla oikein söpö ja viattoman näköinen mutta onkin samalla oikea pikku myy, se kaikki tekee Hyrrästä Hyrrän <3.