Kennel Wirneen

Laura Lönnberg

040-732 8758

laura.lonnberg @ gmail.com

Wirneen ihmiset

Wirneen kennelin takaa löydyn minä, Laura, neljänkympin paremmalle puolelle ehtinyt, koiria aktiivisesti harrastava eläinlääkäri. Asun perheeni ja koiriemme kanssa Nurmijärven pohjoispuolella, Röykässä.

Perheeseemme kuuluvat koirien lisäksi aviomieheni Make sekä lapsemme Sara vuosimallia 06 ja Eetu vuosimallia 07.
Sara on kovaa vauhtia koiraharrastajaksi äitinsä jalanjälkiä. Treenikaverit ovat havainneet jo merkittäviä yhtäläisyyksiä äidin ja tyttären toiminnassa. Eetu ja Make keskittyvät enemmän urheiluun ja musisointiin. Koirailuun Make osallistuu aktiivisesti koiria valokuvaten, suurin osa sivuston kuvista onkin Maken käsialaa.

Olen itse harrastanut koiria lähes siitä saakka kun opin lukemaan, tosin vain teoriassa kunnes muutin pois kotoa. Ensimmäisen koirani, opaskoirakoulun labradorinnoutajan Bellen, sain vuonna 2001. Belle oli meillä kasvamassa aikuiseksi vajaan kahden vuoden ajan, jona aikana se opetti minulle korvaamattoman paljon koirien koulutamisesta ja koirien kanssa elämisestä. Belle lähti oikeisiin opaskoiran töihin keväällä 2003. Unelma siitä ihan oikeasti omasta koirasta toteutui vuonna 2003 kun ensimmäinen aussiemme Simba muutti meille. Simba jatkoi Bellen aloittamaa tietä minun koulimisessani aidoksi koiraharrastajaksi. Simba on näyttänyt minulle, kuinka monipuolinen harrastuskoira aussie voi olla ja kuinka suurella sydämellä aussie työnsä tekee. Simban myötä olen menettänyt koko käteni ja sydämeni aussieille. Matkan varrella on tullut tavattua monia loistokkaita aussiepersoonia. Se suurin minulle on Nessa, Wirneen kantanarttu, mahtava perhekoira ja monipuolisin harrastuskaverini. Nessan jalanjäljissä harrastuksissa jatkavat Nessan lapset Hoppu ja Kipinä. Paimennushurahduksen myötä perheeseemme on muuttanut bordercollie Riffi. Tutustuthan koiriimme lisää niiden omilla sivuilla.

Olen harrastanut koirien kanssa siitä lähtien kun Belle tuli meille. Bellen kanssa puuhailimme opaskoirakoulun asettamissa rajoissa eli kävimme lähinnä tottistelemassa. Simban kanssa laajensimme lajikirjoa reilusti. Teimme aktiivisesti TOKOa, agilityä, hakua ja jälkeä. Nessan kanssa palettiin on lisätty vielä viesti ja paimennus sekä välissä kokeiltu flyballia ja vepeä, joten harrastuksia on kerääntynyt aika lailla. Mielestäni on hauska puuhailla koirien kanssa vähän kaikkea, hienointa on havaita uusien asioiden oppimisen oivallus koiran ilmeessä ja nähdä kuinka nopeasti uusia asioita voi opettaa. Tällä hetkellä treenaan säännöllisesti paimennusta ja agilityä.

Olen saavuttanut koirieni kanssa kaksi tottelevaisuusvalion ja kaksi paimennusvalion titteliä, käyttövalion tittelin haussa, ASCA paimennusvalion tittelin, koulareita PK-lajeista ja rally-tokosta sekä nollatuloksia agilityssä. Tavoitteita tärkeämpää harrastuksissa on kuitenkin se matka, nauttia yhdessä tekemisestä parhaan koirakaverin kanssa. Koirani ovat käyneet luonnetesteissä, sillä koen että ne antavat mielenkiintoista lisätietoa koirien käyttäytymisestä. 

Koirien kasvattaminen on ollut haaveenani ja tavoitteenani jo vuosia. Mutkia on tullut matkaan muutamaa enemmän ja tämän vuoksi ensimmäistä Wirneen pentuetta saatiin osottaa turhankin pitkään. Odotus loppui vuoden 2012 toukokuussa, kun Wirneen H-pentue syntyi. Kasvattaminen kiinnostaa erityisesti siksi, että haluan osaltani vaikuttaa aussien kehittymiseen rotuna. Aussie on parhaimmillaan työskennellessään. Juuri työominaisuuksien vaaliminen on luonut siitä sen rodun, jota me arvostamme. Kasvatustyöllä tulisi pyrkiä pitämään aussie terveenä rotuna, niin geneettisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Aussien tulisi olla rakenteeltaan terve ja kohtuullinen, ketterä ja tasapainoinen kokonaisuus, kauneimmillaan tehdessään töitä. Ihanneaussieni rakastaa työntekoa ihmisen kanssa, osaa rauhoittua kaikissa tilanteissa, on sosiaalinen, tasapainoinen, toimintakykyinen ja huumorintajuinen.

Terveys on minulle tärkeä jalostuskriteeri. Törmään työssäni jatkuvasti sairaisiin koiriin ja näen jalostuksen aikaansaannoksia pahimmillaan. Terveys on minulle sydämen asia myös yhden elämäni koiran, Merrin, ennenaikaisen poismenon vuoksi. Jotta saamme pidettyä rotumme terveenä jatkossakin, avoimuus on terveysongelmien kanssa hyvin tärkeää.

Koirat ovat minulle enemmän kuin harrastus, ne ovat elämäntapa. Toivon, että kasvateistani kuoriutuisi yhtä loistavia elämänkumppaneita, harrastuskavereita ja perheenjäseniä, joihin olen itse saanut tutustua.