Kennel Wirneen

Laura Lönnberg

040-732 8758

laura.lonnberg @ gmail.com

Wirneen Oo Äm Gee "Oitis"

Rotu: Australianpaimenkoira

Sukupuoli: Narttu

Syntynyt: 12.3.2017

Väri: Musta valkoisin ja tan merkein

Paino: 16 kg 

Korkeus: 47cm

Isä: KORAD TJH LP1 LP2 LP3 SE LCH SE BCH Sugarwind´s A True Friend "Vegas"

Emä: BH Wirneen Ilmiliekki

Terveys:
Silmät pentuterveet
HSF4 terve 
HUU terve
MDR1 terve
CMR1 terve

Kasvattaja: Laura Lönnberg, kennel Wirneen

Omistaja: Sari Koivunen


Oitis omistajansa Sarin sanoin:

Oitis, Oitsu, Oittinen on pieni valloittava wirnistelijä, joka esittelee purukalustoaan harva se päivä, yleensä heti ensimmäisenä aamulla. Kauniista hymystä saavat osansa usein myös muut ihanat ihmiset. Pieni pahanteko on hyvä kuitata kunnon irvistyksellä; eihän sille voi silloin muuta kuin itsekin nauraa. 

Oitiksella oli kiire maailmaan, se syntyi ensimmäisenä Tintin pennuista, ennen kuin varsinaisesti ehdittiin syntymistä edes odotella. Vauhtia riitti myöhemminkin; Oitis ja siskonsa Viuhu karkasivat ensimmäisinä pentulaatikosta pariviikkoisina. Joskus 4-5 viikon iässä alkoi näyttää siltä, että pennuista Oitis tulisi minulle, ja parempaa pentua en olisi voinut toivoa! Taisi Oitiksella ja Tintilläkin olla oma erityinen suhteensa jo pentuaikana, ja nyt he ovatkin kuin paita ja peppu. Ja vauhtia riittää edelleen...

Oitis on ollut äitinsä tavoin helppo pentu. Vaikka pentutestin mukaan se oli erittäin toiminnallinen, se ei ole juurikaan harrastanut tuhotöitä kotona ja osaa rauhoittua hyvin, jos mitään ei tapahdu. Aina se on kuitenkin valmis tekemään hommia! Parasta puuhaa meidän molempien mielestä on ukkojen etsiminen metsästä. Myös metsälenkillä juokseminen on kivaa, ja hauskinta on leikkiä oman mamman kanssa. Oitis ei ole niin kiinnostunut muista koirista kuin Tintti, ehkä kun on leikkiseuraa omassakin laumassa. Oitikselta löytyi jo pikkupentuna toisia koiria kohtaan dominoivampi puoli, ja sen huomaa edelleen joidenkin koirien seurassa. Taitaa tulla äitiinsä... Ihmisistä Oitis tykkää, ja yrittää saada huomiota pienellä wirneellä esim. agilityhallilla ohikulkevilta ihmisiltä. Toisaalta löytyy sitten jonkin verran terävyyttä ja nopeaa reagoimista asioihin. Varsinaista mörköilyä ei ole esiintynyt.

Pelastuskoiratoiminnan lisäksi ollaan käyty agilityn pentu- ja jatkokurssit. Oitis on nopea oppimaan ja tarjoaa kivasti asioita. Tosin nyt kun ollaan treenattu hakuun haukkuilmaisua, se tarjoaminen sisältää usein ääntelyä. Tinttiin verrattuna Oitis onkin äänekkäämpi tapaus. Vahtivietti on toistaiseksi ollut maltillinen.