Meno omistajansa Maijan sanoin:

Meno on parasta, mihin olen koskaan törmännyt koko "harrastuskoiraurani" aikana. Se on maailman huikein tyyppi, tilaustyö, jollaisesta olen aina unelmoinut. Meno tulee toimeen kaikkien kanssa, ei egoile eikä tyhmäile. Se rakastaa ihmisiä, etenkin lapsia ja koirat kokoon, ikään tai sukupuoleen katsomatta ovat kaikki potentiaalisia kaverikandidaatteja. Yksin jäädessään se on aina ollut hiljainen ja töissä se kulkee tottuneesti mukana. Pentuna se eliminoi muutaman sähköjohdon, mutta siihen tuhot ovat jääneetkin. Ja vaikka sen haukahdus intoa huutaessa on niin kova, että kuulijan tärykalvot heittää voltin ympäri, 8h se lepäilee hiiren hiljaa työpaikan taukohuoneessa vieraiden koirien rampatessa edestakaisin oven toisella puolella.


Meno-mies on ahne tapaus, joka myös leikkii mielellään. Kaveri on yllättävän siisti; se oppi uimaan kesällä 2017, mutta väistää edelleen vesilammikot metsälenkeillä jos vain suinkin pystyy. Menon pääharrastus on agility, jossa se onkin oikea luonnonlahjakkuus. Meno oppii kaiken nopeasti ja rakastaa hommaa. Siinä on draivia ja hyvänlaista reikäpäisyyttä ja olen innoissani ajatellessani, millainen kisakaveri siitä kasvaa. Agilityn lisäksi Meno tokoilee ja rauhallisesti vien sitä kokeita kohti. Tokossa pojan kanssa pitää olla tarkka, ettei innostuessa pääse haukkumista. Keskittyessään ja hommia tehdessään se on kuitenkin hiljainen ja älämölö pääseekin vasta turhautuessa tai kierroksien noustessa kohti ääretöntä ja sen yli. Meno on käynyt myös moikkaamassa lampaita, mutta vaatisi kärsivällisen ja pitkäjänteisen treenaamisen, jotta laji alkaisi toimia. Poika-parka jäi pienenä pentuna tavallisella päivälenkillä vauhkoontuneen, metsässä irti päässeen hevosen säikäyttämäksi ja suhtautuukin varauksella kaikenmaailman nelijalkaisiin kasvissyöjiin. Onneksi siedätystreeni on tehnyt tulosta ja voimme lenkkeillä nykyisin huoletta laitumien äärellä.

Kaiken kaikkiaan huipputyyppi. Hereillä ollessa sillä on yksi mielentila, autuaan onnellinen, ja nukkuessakin sillä on usein suupielet vääntyneet kohti katonrajaa. Meno rakastaa pusutteluja ja kainalossa nukkumista. Ulos mennessä se on valmis hommiin ihan koska tahansa, säällä kuin säällä. Se on narttuja kohtaan kohtelias, ei tungeksi takapuolessa kiinni ja antaa tilaa, kun sille asiasta huomautetaan. Meno on sellainen mies, jollaista en uskonut oleva olemassakaan, mutta tuossa tuo toteutunut unelma vieressä uneksii.